tiistai 30. joulukuuta 2014

Täydellisyyden tavoittelija vaihtoi vapaalle




Kerronpa teille jotain itsestäni. Olen aavistuksen perfektionisti. Jotkut teistä ehkä sen tietävätkin (osa toteaa, että tuo aavistuksen tarkoittaa "aavistuksen"). Tämä piirteeni tulee esiin tietyissä asioissa ja toisaalta joissain asioissa osaan ottaa sopivan rennosti ja huolettomasti. Kuluneena syksynä olen huomannut olevan jopa enemmän täydellisyyden tavoittelija, kuin muistinkaan. Kädentaidon ammattiin opiskellessani haluaisin lopputuloksen olevan aina täydellinen (myös siis heti ensimmäisellä kerralla). Haluaisin, että koti näyttäisi ihanalta ja siistiltä, mutta kotoisalta, juuri niin kuin ihanissa sisustusblogeissa tai -lehdissä. Haluaisin, että tarjolla olisi aina maittavaa, itse tehtyä, hyvää ruokaa. No, eihän se nyt niin vain aina mene. Ja ehkä ihan hyvä niin. Virheitä on hyvä tehdä, jotta oppii. Koti on paikka jossa saa - ja pitää elää, siispä on järjetöntä, että kodin pitäisi näyttää aina kuin otokselta suoraan sisustuslehden sivuilta. Joskus on ehkä parempi hetkeksi sulkea silmät lattialla vilistäviltä villakoirilta ja ottaa vaikka lasi viiniä, nostaa jalat pöydälle ja hengähtää hetki. Ja jos joskus ei jaksa laittaa ruokaa, ja "sortuu" tilaamaan pizzan, sekin on ihan ok. 

Mutta helppohan se on sanoa toiselle, että ei se haittaa, jos kaikki ei ole ihan tip top. Ota rennosti vaan. Ja älä nyt jostain joulusiivouksista stressaa, kyllä se joulu sieltä tulee. Neuvominen on jotenkin kumman helppoa. Ja ymmärrän toisaalta tämän ajattelutavan jopa ihan järjellä. Niinhän se onkin, turha stressata, vatsahaavan siitä korkeintaan saa. Mutta jostain syystä näiden neuvojen noudattaminen on sittenkin aina ollut aika vaikeaa minulle itselleni.

Jotenkin tänä jouluna - ja joulun alla tämä moodi on kuitenkin löytynyt yllättävän hyvin. Olen kai pikkuhiljaa alkanut oivaltaa, että se stressaaminen ihan oikeasti kannattaa jättää vähemmälle.  Usein asiat menevät omalla painollaan (ja vähän "to do" -listoja laatimalla) paremmin kohdilleen. Paistoin jopa joulukinkun ensikertaa eläessäni! Ja voi kuulkaa minkä stressin siitäkin olisi voinut saada aikaiseksi (ja eipä se todellisuudessa kovin kaunkana ollutkaan). Mutta yritin takoa päähäni, että jos se menee ihan pieleen, niin saadaanpahan ainakin hauska tarina kerrottavaksi, mitä kävikään ihka ensimmäiselle joulukinkullemme. (Ja varasuunnitelmana tiesin, että anoppi tuo joulupöytään myös kalkkunaa, joten nälkäisiksi emme jää). Ja siis kinkustahan tuli sittenkin oikein hyvää.

Siispä tämän moodin löydyttyä lopputuloksena olikin aivan ihana joulu ja superrentouttava joululoma! Joulusiivoukset ja -valmistelut otettiin rennolla otteella, tehtiin yhdessä, eikä turhia pingotettu. Riidoilta ja stressinpurkauksilta vältyttiin lähes täysin. Kuusi kannettiin sisään ja koti koristeltiin hillitysti. Herkkuja on syöpötelty ja tunnelmoitu kynttilänvalossa. Aamut on venyneet lähes poikkeuksetta pitkiksi ja sänky pedattu aikaisintaan puoliltapäivin. Ja mikä parasta, loma ei ole vielä edes loppu. Siispä otetaan rennosti, tässä vähän mallia, jos muillakin on haasteita löytää sopivaa moodia.



Rentouttavaa lomanjatkoa muille lomailijoille, ja jos arki on jo koittanut, otetaanhan ilo irti myös niistä vapaista hetkistä arjen lomassa :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti