keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Tervetuloa 2015


Näin uuden vuoden kynnyksellä on kai tapana muistella mennyttä vuotta. Selailin koneelta menneen vuoden aikana räpsittyjä kuvia ja totesin, että tämä kuva taitaakin kuvata kulunutta vuotta aika hyvin. Muuttolaatikko. Vuosi oli tosiaan täynnä muutoksia. Tavallaan vuosi oli karu, eikä aina täynnä onnea tai aihetta skoolailuun. Välillä tuntui, että voisi vaan heittää hanskat tiskiin. Kuitenkin väliin mahtui myös niitä onnen hetkiä ja arjen pienten ilojen fiilistelyä. Ja onneksi isoja muutoksia on uskallettu tehdä. Alkuvuodesta, kun ihmettelin kukkivaa rosmariiniamme ja kotikaupungissa nostettiin kuulemma perunoitakin tammikuussa, heitinkin vähän pilke silmäkulmassa, että jos näitä merkkejä on uskominen niin mikä tahansa on mahdollista! Enpä silti niitä sanoja rustaillessa osannut ajatella kuinka tämä vuosi päättyy. Uudessa kotipaikassa ja uuteen ammattiin opiskellessa, uutta kieltä opetellessa. Kaipa se niin on, että jos pajunkissojakin näkyy tammikuussa niin melkein mikä tahansa on mahdollista...





Helmikuussa ihailin harmaata, mutta niin kaunista kotikyläämme. Vaikka arki välillä tuntui väsyttävältä, arjen luksusta oli kantaa puut sisään ja sytyttää takkaan tuli. Tai sytytellä lumilyhtyihin tuli takapihalle. Naapurikin kiitti tekstarilla, että sytytettiin kaunis kynttilämeri :)





Ja niin se tuli taas kevät harmauden keskelle. Luonto kukki ja minä ryhdistäydyin (ja sitten taas laiskistuin) monta kertaa lenkkeilyn suhteen. Puitteet kylän hiekkateineen ja metsäpolkuineen olivat mitä parhaimmat.

Sitten pakattiin taas tavarat ja otettiin muutamat muuttokahvit uuden kodin tyhjällä lattialla.



Kotiuduttiin uuteen paikkaan ja taas ihailtiin ihmeellisen kauniita maisemia.

Tästä pöydästä tuli uusi työpöytäni ja lähes päivittäinen näkymä. Sormet likaisina ja pienillä haavoilla opeteltiin uutta. Ja ihan hurjan paljon on opittukin. 




Jopa jouluksi pukinkonttiin syntyi pajalla jotain pientä. Ja into kasvaa kasvamistaan. Suunta tuntuu siis varsin oikealta. Ja jos vuosi päättyy näin leveissä hymyissä, niin voin kaikenkaikkiaan olla ihan tyytyväinen kuluneeseen vuoteen. Toivotaan tulevasta vuodesta onnellista, joskaan en pistä pahakseni jos se osaltani olisi edes hiukan tasaisempi kuin edellinen. Hauskaa uutta vuotta!


tiistai 30. joulukuuta 2014

Täydellisyyden tavoittelija vaihtoi vapaalle




Kerronpa teille jotain itsestäni. Olen aavistuksen perfektionisti. Jotkut teistä ehkä sen tietävätkin (osa toteaa, että tuo aavistuksen tarkoittaa "aavistuksen"). Tämä piirteeni tulee esiin tietyissä asioissa ja toisaalta joissain asioissa osaan ottaa sopivan rennosti ja huolettomasti. Kuluneena syksynä olen huomannut olevan jopa enemmän täydellisyyden tavoittelija, kuin muistinkaan. Kädentaidon ammattiin opiskellessani haluaisin lopputuloksen olevan aina täydellinen (myös siis heti ensimmäisellä kerralla). Haluaisin, että koti näyttäisi ihanalta ja siistiltä, mutta kotoisalta, juuri niin kuin ihanissa sisustusblogeissa tai -lehdissä. Haluaisin, että tarjolla olisi aina maittavaa, itse tehtyä, hyvää ruokaa. No, eihän se nyt niin vain aina mene. Ja ehkä ihan hyvä niin. Virheitä on hyvä tehdä, jotta oppii. Koti on paikka jossa saa - ja pitää elää, siispä on järjetöntä, että kodin pitäisi näyttää aina kuin otokselta suoraan sisustuslehden sivuilta. Joskus on ehkä parempi hetkeksi sulkea silmät lattialla vilistäviltä villakoirilta ja ottaa vaikka lasi viiniä, nostaa jalat pöydälle ja hengähtää hetki. Ja jos joskus ei jaksa laittaa ruokaa, ja "sortuu" tilaamaan pizzan, sekin on ihan ok. 

Mutta helppohan se on sanoa toiselle, että ei se haittaa, jos kaikki ei ole ihan tip top. Ota rennosti vaan. Ja älä nyt jostain joulusiivouksista stressaa, kyllä se joulu sieltä tulee. Neuvominen on jotenkin kumman helppoa. Ja ymmärrän toisaalta tämän ajattelutavan jopa ihan järjellä. Niinhän se onkin, turha stressata, vatsahaavan siitä korkeintaan saa. Mutta jostain syystä näiden neuvojen noudattaminen on sittenkin aina ollut aika vaikeaa minulle itselleni.

Jotenkin tänä jouluna - ja joulun alla tämä moodi on kuitenkin löytynyt yllättävän hyvin. Olen kai pikkuhiljaa alkanut oivaltaa, että se stressaaminen ihan oikeasti kannattaa jättää vähemmälle.  Usein asiat menevät omalla painollaan (ja vähän "to do" -listoja laatimalla) paremmin kohdilleen. Paistoin jopa joulukinkun ensikertaa eläessäni! Ja voi kuulkaa minkä stressin siitäkin olisi voinut saada aikaiseksi (ja eipä se todellisuudessa kovin kaunkana ollutkaan). Mutta yritin takoa päähäni, että jos se menee ihan pieleen, niin saadaanpahan ainakin hauska tarina kerrottavaksi, mitä kävikään ihka ensimmäiselle joulukinkullemme. (Ja varasuunnitelmana tiesin, että anoppi tuo joulupöytään myös kalkkunaa, joten nälkäisiksi emme jää). Ja siis kinkustahan tuli sittenkin oikein hyvää.

Siispä tämän moodin löydyttyä lopputuloksena olikin aivan ihana joulu ja superrentouttava joululoma! Joulusiivoukset ja -valmistelut otettiin rennolla otteella, tehtiin yhdessä, eikä turhia pingotettu. Riidoilta ja stressinpurkauksilta vältyttiin lähes täysin. Kuusi kannettiin sisään ja koti koristeltiin hillitysti. Herkkuja on syöpötelty ja tunnelmoitu kynttilänvalossa. Aamut on venyneet lähes poikkeuksetta pitkiksi ja sänky pedattu aikaisintaan puoliltapäivin. Ja mikä parasta, loma ei ole vielä edes loppu. Siispä otetaan rennosti, tässä vähän mallia, jos muillakin on haasteita löytää sopivaa moodia.



Rentouttavaa lomanjatkoa muille lomailijoille, ja jos arki on jo koittanut, otetaanhan ilo irti myös niistä vapaista hetkistä arjen lomassa :)

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

3. adventti



Tänään sytytettiin kolmas kynttilä, aamupala katettiin melkein puoli kaksitoista, keitettiin kahvia ja nostettiin piparipurkki pöytään. Hitaat sunnuntaiaamut ovat melkein parhainta mitä tiedän. Radio soi, eikä ole kiire mihinkään.

Rentoa sunnuntaita ja hyvää 3. adventtia!

torstai 11. joulukuuta 2014

DIY Joulukalenteri ja joululahja-ajatuksia




Tätä oli tarkoitus fiilistellä vähän myös täällä blogin puolella jo aikaisemmin. No, parempi kai myöhään kun ei milloinkaan. Joulukalenterin luukkuja onkin tänä vuonna saatu jo availla aika monta, mutta 13 odottaa vielä avaamistaan. Vaikka meillä elellään kahden aikuisen taloudessa, on joka vuosi kiva jännätä vähän lapsenmielisesti mitä seuraavasta joulukalenterinluukusta paljastuukaan. 

Useimmiten meillä on ollut aivan perinteinen kuvakalenteri, mutta tänä vuonna askarreltiin kalenteri pienistä pussukoista tyhjälle eteisen seinälle. Kalenteri syntyi hyvin rennolla otteella, sisältöön paneuduttiin tällä kertaa hiukan enemmän. Ensin ajattelin itse hankkia pussukoihin jotain pieniä yllätyksiä, mutta totesin, että onpa aika tylsää jos tiedän kaikki  luukut entuudestaan. Ilokseni myös taloutemme miesedustus innostui ideasta, kun ehdotin että jaetaankin luukut puoliksi. Ja nyt meillä on joka toinen aamu yllätys toiselle ja joka toinen toiselle! Ja joka aamu on yhtä hauskaa jännittää mitähän sieltä luukusta tänään tulee. Kalenterista on löytynyt vähän herkkuja, vähän jotain pakkassäässä lämmittävää, arpoja, lottokuponki (harmi, ettei se 7 oikein tänne nyt osunutkaan - mutta ties mitä on vielä tulossa :)) sekä aineettomia pieniä elämyksiä tai palveluksia. 

Ja siinäpä mielestäni hyvä ajatus pohdittavaksi viime hetken lahjaongelmien kanssa painiville - aineettomat lahjat ja elämykset. Tavallaan aika kulunut lahjavinkkihän tämä on, mutta useimmiten aika toimiva - ainakin meille aikuisille, joilla on jo kaikkea. On jotenkin ikävää hankkia tavaraa vain sen takia, että joku lahja on hankittava. Ja vielä ikävämpää, jos se ei olekaan lahjansaajalle mieluinen vaan jää lojumaan kaapin pohjalle. Joskus kiireessä ja stressissä haluamattaankin tuntuuu näin käyvän. Kuitenkin joulunajassa - ainakin minulle - on kyse yhdessäolosta, rentoutumisesta, hyvästä ruuasta nauttimisesta ja hyvästä mielestä. Siispä miksei antaa lahjaksi jotain kivaa yhdessä tekemistä, elämystä, kokemusta tai vaikkapa palvelusta. Vie kaveri keilaamaan, rakas kylpylään ja illalliselle tai jos budjetti on tiukalla, tarjoa vaikka siivousapua tai kokkaa kunnon illallinen itse. Mielikuvitus töihin, niin lahjavaihtoehtoja löytyy varmasti jokaiseen tilanteeseen ja jokaiseen budjettiin sopivaksi. 

Ja kyllä se kuitenkin niin on, että aion hankkia vähän myös niitä aineellisia lahjoja tänäkin vuonna. Mutta toivottavasti monta lahjaa löytyisi täältä lähiseudulta, huomenna haetaan jouluntunnelmaa kivenheitonpäästä vanhastakaupungista sekä torilta Tammisaaren joulumarkkinoilta. Kyllä se joulu sieltä taitaa tulla.

tiistai 9. joulukuuta 2014

Joulukortit postiin





Niin siinä vaan kävi, että kiire yllätti taas (niin kuin joka vuosi talvi yllättää suomalaiset). Itsetehdyt joulukortit jäivät tänä vuonna tekemättä, mutta sen sijaan halusin valita korteiksi kuitenkin kotimaisia ihanuuksia. Ja näitäpä löytyikin pari viikkoa sitten Taikin joulumyyjäisistä, oikeammin Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun ylioppilaisen TOKYO ry:n Joulumyyjäisistä. Jossa muuten pöydät notkuivat vaikka mitä muitakin ihanuuksia!

Tartuinpa myös Mee ja tee se -blogin Jennin haasteeseen, joko tekemään itse suomalaisista raaka-aineista tai hankkimaan Suomessa valmistettuja joulukortteja- ja muistamisia. Jos itse en ehdi tehdä, mieluiten tuen suomalaista ja pienyrittäjyyttä sekä muita käsillätekijöitä. Toivottavasti jotain pientä syntyy ihan omista kätösistä pukin konttiin, mutta kiireen tähden tänäkin jouluna joudun kuitenkin turvautua myös muiden tuottamiin lahjoihin ja muistamisiin. Mahdollisimman monella joulumuistamisella pyrin kuitenkin tukemaan suomalaista pienyrittäjyyttä, käsillätekemistä tai paikallisia osaajia. Jennin blogissa on muuten myös kivoja vinkkejä joulumuistamisiksi. Kannattaa käydä tsekkaamassa ideoita, jos oma lahjalista on vielä työn alla.

Tämän vuoden joulukorttipaja pulkassa!