tiistai 11. marraskuuta 2014

Inspired by Chema Madoz


Opintoihini kuuluvan valokuvauskurssin myötä tutustuin espanjalaiseen valokuvaajaan nimeltä Chema Madoz. Hänen mustavalkoiset, surrealistiset, hauskat ja oivaltavat kuvat iskivät minuun todenteolla. Arkisia asioita, jotka on nähty vähän toisin.

Yhtenä tehtävänä kurssilla oli etsiä netistä kuva ja tehdä siitä mahdollisimman hyvä jäljitelmä. Valitsin Chema Madozin kuvan tulitikuista. Tätä varten siis värittelin tulitikkuja tuossa taannoin eräänä iltana.   Ei siis tällä kertaa syntynyt koruja, joulukoristeita tai muita askarteluja, vaan tällaisiin kouluhommiin päätyivät ne tulitikut. Epäilin, ettei koululta löydy mitään marmoritasoa kuvaa varten,  joten printtasin netistä taustaksi palasen "marmoria". Sitten kädet täristen yritin saada tikut täydelliseen muodostelmaan. Jotenkin ei sitten ollutkaan niin helppoa, kun olisi ensialkuun saattanut kuvitella. Tätä tehtävää väsätessä saattoi todeta, että tosiaan "You never take a photo. You make it." 

Chema Madozin kuvat voivat ensialkuun näyttää yksinkertaisilta, mutta eivät ehkä sittenkään ole.  Kuvia löytyy lisää esimerkiksi valokuvaajan nettisivuilta. Iskeekö teihin?

maanantai 3. marraskuuta 2014

Fimomassaa ja puuhelmiä





Tänään sotkin sormet pitkästä aikaa muovailuvahaan suunnitellessani kouluhommana onttoa sormusta. Siitä prosessista ei kuitenkaan kuvia ainakaan vielä tässä vaiheessa täällä näy, mutta palaanpa vähän samantapaiseen aiheeseen, fimomassailuun ja niistä tehtyihin helmikoruihin. Sehän on melkein niinkuin muovailuvahalla leikkimistä! Ja lopputuloksesta saa vielä käyttökelpoisen ja kestävän tuotoksen uunissa paistamisen jälkeen. Fimomassakoruja on viime aikoina näkynyt hirveästi eri blogeissa ja eikä syyttä. Jos et vielä ole kokeillut, suosittelen lämpimästi! Hauskaa ja helppoa puuhaa. 

Fimokorujen lisäksi on syntynyt näitä kutistemuovikoruja jo jonkin verran kesän ja syksyn mittaan. Niistä taas on niin helppo tuunata juuri kantajansa näköisiä vaikkapa vaan leimailemalla sopiva teksti. Tai vaikkapa se merkkipäivän päivämäärä. Itse pidän yksinkertaisesta linjasta, mustavalkoinen toimii sekä yksinkertaiset kuviot ja muodot, ehkä sekaan vähän jotain muuta materiaalia, kuten tässä puuta. Eikä sitten muuta tarvitakaan. Yksinkertainen on kaunista, vai mitä?

Ihan yksinkertaisilla jutuilla saa siis helposti kivoja koruja. Ja muuten myös hyvä idea syksyn synkkiin iltoihin (tulipa vaan mieleen, kun sade hakkaa ikkunoihin, meri tyrskyää ja marraskuun synkkä iltapäivä on pimeä jo kotimatkalla). Korupaja pystyyn. Kaverit kylään, hyvää seuraa, jutustelua, korujen väsäilyä, kynttilät lämmittämään tunnelmaa ja ehkä lasi viiniä tai kuppi kuumaa seuraksi. Kelpais mulle ainakin! Näin maanantaina arjen tohinassa voin vain haaveilla tuollaisesta hetkestä... Mutta ehkä senkin aika koittaa.