lauantai 22. helmikuuta 2014

Harmaa helmikuu


Syksyllä muuttaessani uudelle kotikylälle oli synkin ja ankein aika vuodesta juuri edessä. Pitkä ja pimeä talvi. Pelkäsin, että jos kotiutuminen uudelle paikkakunnalle osoittautuisikin vaikeaksi ja kaipuu kaupunkiin iskisi, tuntuisi se kaksinverroin vaikeammalta ankean, synkän ja pimeän vuodenajan keskellä. 

Onneksi synkkyys ja harmaus on osoittautunut itseasiassa aika kauniiksi täällä. Alkuun ihmettelimme jatkuvasti miten kaunista täällä voikaan olla. Vähän niinkun oltaisiin ulkomailla. Enkä lakkaa vieläkään ihailemasta näitä maisemia. Harmaanakin ne ovat kauniita. Jos arki muuten on kiireistä ja stressaavaakin, näissä maisemissa mieli lepää. Tänään tajusin tuijotelleeni olohuoneen ikkunasta varmaan vartin tekemättä mitään muuta. Ehkä niin pitäisi muistaa tehdä useamminkin?

Ja itseasiassa tänään aurinkokin näyttäytyi, nurmet vihersi vähän ja ihan varmasti linnut lauloi! Taitaa olla, että pian nämä maisemat näyttävät toisenlaisen kauniin puolensa. Kyllä se niin vaan on, että kevät tulee. Tänään ainakin tuntui siltä.

torstai 13. helmikuuta 2014

Nostalgiaa


Muistan kymmenen vuoden takaa kauniin ja aurinkoisen talvipäivän, kun elämäniloinen abijoukko kurvasi Liisankadulta ympäri Helsinkiä. Viima viilsi poskissa, mutta hauskaa oli. Helsinki näytti hienolta korkealta rekan lavalta ja isoista säkeistä heiteltiin karkkeja pitkin kaupungin katuja. 

Huh, siitä tosiaan on jo vuosikymmen! Miten aika rientääkään. Mutta muistot jää.

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Ehkä Karjaan paras ravintola

 

Tänään otettiin varaslähtö Ystävänpäivään ja poikettiin ex-tempore arkipäivän iloksi Ravintola KW:n. Ei ollut kiire minnekään, nautittiin hetki hyvästä ruuasta ja hyvästä seurasta. Tavoista poiketen otettiin vielä jälkkäritkin ruuan päälle.

Ravintola KW oli kyllä varsin iloinen yllätys jo ensimmäisen kerran kun sinne tiemme löysimme. Päädyimme ensimmäisen kerran ravintolaan joskus viime syksynä aika pian muuton jälkeen. Johonkin oli päästävä syömään ja äkkiä. Kadulta bongasimme ikkunan, jonka takana näkyi sen näköiset pöytäryhmät, että kyseessä varmaankin oli jonkin sortin ravintola. Sinne siis. Ja tosi kiva ravintola olikin. Tunnelma on kotoisa ja tyylikäs, ruoka on hyvää, hinta-laatusuhde kohdillaan ja palvelu aidon huomaavaista. Vierailu ei siis jäänyt viimeiseksi. Ehkäpä Karjaan paras ravintola. No, en ehkä ole ehtinyt kaikkiin vielä tutustua, mutta uskon vakaasti, että tämä menee kyllä kirkkaasti kärkikastiin. Olin niin ilahtunut, että uusilta kotikulmilta löytyy tällainen ravintola, johon on mukava poiketa vaikkapa juuri arkipäivän iloksi tai viedä vaikka vieraita.

Kuva on lainattu Restaurang KW:n facebook -sivulta - Käykää tsekkaamassa :)

tiistai 11. helmikuuta 2014

Kevättä korvissa


Alkaisikohan pitkän pimeän jakson jälkeen taas olla värien aika? Ainakin itse huomaan pukeutuvani talviaikaan lähinnä tummiin, harmaisiin, mustiin, ruskeisiin tai muihin maanläheisiin väreihin. Päivien pidetessä voisi kuitenkin alkaa kaivaa vähän värejä esiin, vai mitä?

Jos mustista puseroista ja neuletakeista ei vielä halua luopua, niin piristykseksi voisi valita vaikka pirteän väriset korvikset? Tässä vähän aikaisempia korukokeilujani, värikkäitä plekukorviksia. Hauskat kuvalliset plekut ovat hienoja sellaisenaan ja osaan olen tehnyt uuden ilmeen porailemalla ja yhdistelemällä erivärisiä plekuja. Plekuista on helppo tehdä hauskoja ja kauniita koruja. Plektra itsessään on kauniin mallinen ja juuri sopivan kokoinen vaikkapa korvakoruksi. Ja sitä paitsi älyttömän mukava käyttää, koska ne ovat kevyet. Käyttämällä useampia tai tuunailemalla plekuja saa erilaisia ja persoonallisia koruja, vain mielikuvitus on rajana.

Olen kuitenkin miettinyt, onko vähän hullua hankkia plekuja ihan vaan muuttaakseen ne koruiksi? No on kai se vähän hullua. Parastahan olisi, jos tämänkin voisi tehdä jotenkin kierrättäen ja käyttää vanhoja plekuja. Kun plekut ovat aikansa palvelleet muusikoiden käsissä tuottaen iloa korville musiikin kautta, voisivat ne löytää uuden elämän vielä hienoina koruina. No, ensinnäkään, en tiedä mitä ihmeestä saisin käsiini ison määrän kierrätettyjä plekuja? Ja toiseksi, luulenpa, että muusikoiden sormissa puhkikulutetut plekut eivät enää näytä niin kovin kauniilta koruina. Ehkä sitten olen vaan vähän hullu ja ostan jatkossakin plekuja ihan vain muuttaakseni ne koruiksi. Kevääksi voisin kokeilla jotain uusia kivoja malleja. Mistähän saisin tilattua kasan plekuja herkullisissa kevään trendiväreissä? :) Hah, siinäpä vasta pulma, vinkkejä otetaan vastaan!


keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Hyvää Runebergin päivää


Päivän piristys tänään oli Runeberginpäiväkahvit iltapäivän iloksi. Rakeinen kuva ei nyt tee oikeutta tälle herkulle, mutta eihän siinä tohinassa kunnon kameraa ehtinyt kaivaa esille. Tämä pitää nauttia kun kahvi on vielä höyryävää. Ja jos liikaa odottelee, voi olla, että herkku päätyy parempiin suihin. Ei ollut itsetehtyjä, mutta Wi-Box tarjosi kyllä tosi hyvän haastajan. Kahviseuranikin totesi, että ehkä parhaat runebergintortut mitä on koskaan syönyt! Niin ehkä olikin.

Hyvää Runebergin päivää!

maanantai 3. helmikuuta 2014

Pyöränkumin uusi elämä

Viime kesänä sain käsiini useamman rikkinäisen pyöränkumin, joille olen aikonut antaa uuden elämän ja muuttaa ne koruiksi. Ilokseni eräs kollegani oli ahkera pyöräilijä ja silloin tällöin pyöränkumejakin rikkoutui. Harmillista tietenkin pyöräilijälle, mutta silti iloitsin aina, kun työpöydälleni oli ilmestynyt pussi, josta löytyi kasa mustaa kumia. 

Kokeiluja olen tehnyt jonkin verran pitkin kesää, syksyä ja talvea. Jokunen vilahti aikaisemmissa korupajakokeiluissa täällä blogissakin. Käytän mielelläni käsitöissäni kierrätysmateriaaleja, jos se vain on mahdollista. Mielestäni parhaat kierrätysmateriaaleista tehdyt tuotteet ovat itsessään kauniita, eikä tuotteen välttämättä tarvitse huutaa, että se on kierrätysmateriaalia. Tuntuu, että joskus kierrätysmateriaaleista valmistetut tuotteet mielletään jotenkin nuhjuiseksi tai käytetyksi. Mielestäni kierrätysmateriaalista valmistettu tuote voi kuitenkin olla tyylikäs ja kaunis. Ja parasta on, jos tuotteesta ei heti edes hoksaa, mistä se on valmistettu tai mitä materiaali aikaisemmin on ollut. Silloin materiaali tosiaan on saanut aivan uuden elämän. Itse haluaisin tehdä juuri tuollaisia oivalluksia ja keksiä miten käyttää jokin vanha, rikkoutunut tai hylätty materiaali niin uudella tavalla, että se löytää ihan uudenlaisen elämän. Niin, että jostain rikkinäisestä, kulahtaneesta tai hylätystä voisi vielä syntyä jotain kaunista.


Mielestäni onnistuin tällä kertaa aika hyvin. Vai oletteko samoilla linjoilla? Mitä mieltä olette pyöränkumin uudesta elämästä?

Materiaalina kumi on myös tosi kestävä ja sitä on melko helppo työstää. Mitähän muuta vanhaa ja hylättyä voisi muuntaa kauniiksi ja kestäväksi? Otan ilomielin vastaan myös hyviä ideoita kokeiltavaksi. Saa heittää myös haasteen :)