perjantai 31. tammikuuta 2014

Kesämuistoja Fiskarsista


Joskus pakkasen keskellä ajatukset harhailevat kesämuistoihin. Kuten sellaiseen täydelliseen kesäpäivään, jolloin aurinko porottaa lähes pilvettömältä taivaalta juuri sopivan lämpöisesti. Hiekka rahisee jalkojen alla ja voi kuljeskella päämäärättömästi pikkukylän hiekkateitä ilman aikatauluja.

Sellaista päivää vietin viime kesänä näissä maisemissa Fiskarsissa. Vietimme suuren osan kesälomasta Läntisellä Uudellamaalla, välillä Hangossa majaillen ja välillä Sammatissa mökkeillen. Lähialueella on paljon ihania paikkoja, jossa kiireettömiä kesäpäiviään viettää. Viime kesänä Fiskarsin hiekkateillä rennosti kuljeksiessa en vielä osannut aavistaakaan, että loppuvuodesta tämä on osa kotikaupunkiani. En tainnut ihan huonosti uusia kotikulmiani valita.

Olen aina pitänyt Fiskarsin tunnelmasta. Pienen kylän tunnelmaa, kauniita maisemia ja pieniä putiikkeja, joissa voi vaikka ihastella paikallisten käsityöläisten osaamista. Ja Fiskarsin muistoihini kuuluu myös ihania kahvihetkiä, niin myös muistoon tuosta lähes täydellisestä kesäpäivästä. Ehkä se on juurikin se tunnelma, jonka ansiosta kahvikin maistuu pikkuisen paremmalta.

No, kyllä oli herkutkin kohdallaan. Ihania suklaaherkkuja, hyvää kahvia ja ihana tunnelma. Petris Chocolate Roomin herkkuja saa myös pääkaupunkiseudulta. Tosin sitä kylätunnelmaa ei saa pakattua mukaan, joten kannattaa poiketa Fiskarsissakin. Järjestävät myös suklaatastingeja...mmm.... :)
Ja kylmään talvipäiväänkin varmasti löytyy joku sopivasti lämmittävä ihana suklaajuoma.

Ja kyllä Fiskarsissa tapahtuu talvellakin. Jonain kauniina pakkaspäivänä voisin suunnata Fiskarsiin ihailemaan näitä kauniita maisemia talviasussaan. Ja kenties sitten testata jonkun mukavasti lämmittävän suklaajuomankin :)

Ihanaa pakkaspäivää kaikille!

torstai 23. tammikuuta 2014

Talvi on täällä


Tulihan se talvi sittenkin. Ihania pakkaspäiviä, aurinkoa ja rutkasti valoa. Ihanaa, kun aamulla työmatkalla näyttää tältä, päivätkin pitenevät jo selvästi. Ja illasta voi kävellä kuun valossa pellon reunaa kotiin. Olen tottunut kantamaan taskulamppua mukana illan tai aamun pimeitä hetkiä ajatellen. Viime viikolla sain jo todetta, että se olikin turha, kun kuu valaisi reitin upeasti. Ja hetkellisesti olen unohtanut kevään kaipuunkin. Kyllä sekin aikanaan tulee.


Ihana talvi! Sinua olikin ehditty jo kaivata.

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Hiljainen kaupunki


Pyörähdin sunnuntaina työn merkeissä isossa kaupungissa. Sunnuntaiaamuna sain ihailla hiljaista Helsinkiä. Tällaista näkee harvoin. Talviaamu oli kaunis ja kylmä. Ruuhkista ei ollut tähän aikaan tietoakaan, muutama hassu hullu (minun lisäkseni) oli liikenteessä sunnuntaina jo ennen aamuyhdeksää. Keskusta oli lähes autio, edes Stockan kellon alla ei näkynyt ketään. 

Helsingistä syksyllä poismuuttaessani mietin, jäänkö kaipaamaan kaupunkia. Iskeekö hetken kuluttua paniikki ja ahdistus, kun tajuan, että asun käytännössä metsän keskellä. Enää en voi hetken mielijohteesta hypätä ratikkaan ja mennä sushille. En voi istahtaa ruuhka-aikaan nauttimaan isoa lattea johonkin kivaan kahvilaan ja jäädä katselemaan ihmisvilinää. En voi tehdä aamiaistreffejä rakkaan ystävän kanssa töölöläiskahvilaan (josta muuten saa aamiaista koko päivän). 

Toisaalta, tarkemmin ajateltuna täytyy todeta, että en tehnyt niitä asioita loppujen lopuksi niin usein silloinkaan, kun se olisi ollut mahdollista. Jollain tavalla kuitenkin pelotti ajatus siitä, ettei tiettyjä asioita olekaan mahdolista tehdä, jos siltä tuntuu. Toisaalta uudessa kotipaikassa veti puoleensa moni asia. Kauniit maisemat, luonto, aivan erilainen miljöö ja mielikuva leppoisammasta elämänmenosta.

Onnekseni olen saanut todeta, ettei sitä isoa kaupunkia kuitenkaan niin kamalan kova ikävä ole (ainoastaan välillä niitä aamiaistreffejä Töölössä). Vaikka juuri tuollaisena kauniina aamuna kaupungissa onkin jotain tosi tunnelmallista. On totta, että en voi enää tehdä kaikkia kaupunkilaisjuttuja ihan hetken mielijohteesta, mutta tavallaan saan nyt molemmista parhaat puolet. Voin nauttia arjesta paikassa, jossa lähes joka kerta ulos astellessa hämmästelen miten kaunista täällä onkaan. Ja en tiedä, osaanko enää koskaan asua kodissa, jossa ei olisi takkaa ja saunaa! Toisaalta, juna kuljettaa Helsinkiin tunnissa. Shoppailut, sushilounaat ja muut kaupungin ilot ovat loppujen lopuksi aika hyvin saavutettavissa.

Niin, ja iltapäivästä jo totesin, että en kyllä kaipaa niitä iltapäivän ruuhkaisia ratikoita. Ja iltapäivän harmaus ei kuitenkaan ole yhtään niin kaunista kaupungissa kuin maalla. Näin on hyvä.

Vai mitä mieltä olette? Onko parempi kaupungissa vai maalla? Vai ottaako molemmat? :)

Hehkutan sitten joskus toiste kaunista uutta kotikylääni lisää. Sillä välin arjen fiilistelyjäni voi nähdä Instagramista @lauranteehetki.

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Korupajakokeiluja ja pientä kevään kaipuuta

Vielä ihan vähän fiilistelyjä joulunalusajalta. Tässä nimittäin vähän jouluisen korupajani tuotoksia. Meidän keittiössä ei kyllä tuoksuneet itseleivotut joulupiparit, vaikka leipomishommiin ryhdyinkin. Tällä kertaa uunissa paistui nimittäin Fimo-massasta joulupipareita, joista tuli korvakoruja ja riipuksia. Lisäksi syntyi mustia korviksia, jotka entisessä elämässään olivat pyörän sisäkumia.


Ja korut pakattiin tietenkin niihin söpöihin pieniin paketteihin.

Nyt alkuvuoden inspiraatiot ovatkin vielä olleet vähän hukassa. Tai siis tosiasiassa, en vain saa aikaiseksi. Toisaalta sormet syyhyten odotan, että pääsisin kokeilemaan jotain uusia korukokeiluja tai muita kivoja tuunailuja, mutta, en vain saa aikaiseksi. Jotenkin se aloitus taitaa olla kaikkein vaikeinta. Onko tuttua muille?

Osasyy tähän aloittamisen vaikeuteen varmaankin on se, että syksyn muuton jälkeen, en vieläkään ihan tiedä mistä kaikki tavarat löytyvät. Myös askartelutarvikkeet pitäisi siis järjestää niin, ettei joka kerta inspiksen iskiessä tarvitse kääntää kämppää nurin etsiessään jotain oleellista tarviketta. No, hiljaa hyvä tulee... :) Eiköhän se inspiskin vielä iske, niin kodin organisointiin kuin korukokeiluihinkin.

Korukokeiluihin olisi kiva keksiä jo vähän uusia tuulia taas. Joulupipareihin palaan aikaisintaan ensi jouluna. Nyt voisi olla aika kokeilla taas jotain raikkaampaa. Kevättä kohdenhan tässä jo mennään, joten pian alkaa kaivata väriä ja keveyttä. Ihan niinkun muutenkin. Joulun herkuttelujen, kinkun, suklaan ja pipareiden jälkeen salaatit ja hedelmät maistuvat taivaallisilta! Valoakin alan kaivata jo kovasti. Ehkä se lisääntyvä valo ja aavistus keväästä toisi mukanaan myös intoa ja inspiraatiota aloittaa uusia korukokeiluja ja muita projekteja. Vai mitä mieltä olette? Joko kevään kaipuu nostaa päätään? 

maanantai 6. tammikuuta 2014

Rosmariini kukkii




Siis todellakin. Rosmariini, jonka syksyn tullen kannoin sisään keittiöön talvelta suojaan, kukkii nyt. Varsinainen viherpeukalo! No, todellisuudessa tuo on jäänyt todella vähälle huomiolle. Pohdin jo mahtaako se selvitäkään talven yli, mutta yllätyksekseni se kukkii ja vahvasti näyttää porskuttavan talven yli.

Eilen ihmeteltiin pajunkissoja, joita näkyikin oksilla ihan reippaasti. Ja nurmet senkun vihertää. Kieltämättä kovin erikoinen näky näin tammikuussa. Ja onpa kuulemma täällä meillä päin nostettu vuoden ensimmäiset perunatkin. Mitähän tästä vuodesta vielä tuleekaan... Jos näitä merkkejä on uskominen, niin mikä tahansa on mahdollista!

perjantai 3. tammikuuta 2014

Pieniä paketteja

Sallittakoon vielä pieni joulufiilistely. Vielähän ei ole edes loppiainen. Palaan nimittäin vielä hetkeksi muistelemaan söpöjä pieniä jouluisia paketteja. Tässä myös kiva DIY-idea. Vanhat tulitikkurasiat voi  nimittäin mainiosti hyötykäyttää pienten pakettien pohjana. Parasta tietysti olisi, jos pääsee aidosti kierrättämään vanhat rasiat uuteen käyttöön. Joudun kuitenkin tunnustamaan, että nämä ostin kyllä valmiina askartelukaupasta. Ehkäpä jatkossa alan pistää vanhat rasiat sivuun, jotta saan ne hyötykäyttöön myöhemmin. Ja nämä pienet paketit sopivat toki muuhunkin ajankohtaan kuin Jouluun. Koristelun voi muunnella aina ajankohdan tai teeman mukaan.  

Pistin joulun alla pitkästä aikaa korupajan pystyyn, glökit kuumaksi ja jouluradion soimaan. Koruille sopivat pienet paketit syntyivät sitten näistä tulitikkurasioista. Osa korvakorupareista oli kuitenkin niin suuria, että rasia olisi ollut kahdelle korvakorulle liian ahdas. Niinpä liimasin kaksi rasiaa päällekkäin, paketti kasvoi vähän isommaksi ja molemmat korut saivat omat lokeronsa. Päälle liimasin palasen kauniista paperipussista ja viimeinen silaus ohuella silkkinauhalla. Ohuita silkkinauhoja olen napsinut talteen uusista paidoista. Niitä lenkkejä, joita apuna käyttäen paidat, puserot ja mekot olisi tarkoitus ripustaa henkarille. Itse pidän niitä vähän turhina ja olen leikellyt ne pussiin talteen, parempaa käyttöä odottamaa.

Toiset rasiat saivat pintaansa aivan ihanat miniecon printattavat lahjapaperit. Törmäsin näihin ensimmäisen kerran jo vuosi sitten joulun alla Valkoinen Koti -blogissa. Ja nyt vihdoin pääsin kokeilemaan itse. Aivan ihania! Vai mitä?


keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Uusi vuosi, uudet kujeet

Uusi vuosi on uuden alun aikaa. Uudenvuodenlupauksia, uusien tavotteiden asettamista, ryhdistäytymistä. Uusi vuosi antaa mahdollisuuden ikään kuin aloitukselle puhtaalta pöydältä. En aio luvata itselleni sellaisia uudenvuodenlupauksia, jotka jäisivät täyttämättä. En myöskään halua asettaa liian kovia tavotteita, joihin yltämättä jääminen harmittaisi. Yritän kuitenkin tulevana vuonna opetella nauttimaan ihan tavallisesta arjesta hitusen enemmän. Sitähän se elämä on, ihan tavallista arkea.

Syksyyni kuului monenlaista muutosta, uusi kotipaikkakunta, uusi työ, uudenlaiseen arkeen totuttelua. Siinä sivussa myös blogi on jäänyt vähemmälle huomiolle. Nyt tuntuukin sopivalta hetkeltä aloittaa uusi vuosi puhtaalta pöydältä myös blogin kanssa. Siispä uusin kujein uuteen vuoteen, niin myös tulevaan blogivuoteen.

Blogi on uudistunut hiukan ulkoisesti ja muutoinkin uuteen vuoteen lähdetään vähän uudenlaisella otteella. Blogi tulee olemaan itselleni tapa muistuttaa niistä arkisista asioista, joista kannattaa nauttia ja iloita, vaikkei aina muista. Ja toivottavasti myös tapa jakaa ajatuksia samanhenkisten tai muiden samoista asioista kiinnostuneiden kanssa. Blogissa on esillä asioita, joista itse pidän: niitä kaikenlaisia arjen kauniita asioita, tuunausta, askartelua ja DIY-projekteja, sisustusta, hyvää ruokaa, sunnuntaibrunsseja ja pohdiskeluja viinilasin ääressä, rääkkilenkkejä vesisateessa, kauneutta, musiikkia, haaveilua ja fiilistelyä. Ilahdun kommenteista sekä ideoiden ja ajatusten vaihtamisesta. Toivottavasti joku inspiroituu ja inspiroidun itsekin. Tervetuloa kaikki vanhat tutut sekä uudet tuttavuudet, toivottavasti viihdytte matkassa!


Siispä vielä kerran skål Uudelle Vuodelle!