perjantai 17. huhtikuuta 2015

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Luova tauko ja uutta tulossa


Tässäpä melko realistinen kuva siitä mitä on tapahtunut taustalla, kun blogi on viime viikkoina hiljentynyt. Lähinnä luovaa kaaosta siis. (Toivottavasti edes jollain tasolla hallittua sellaista.)

Niin se vaan on alkanut vuosi vierähtänyt pitkälle kevääseen ja blogi on hiljentynyt joululomafiilistelyjen jälkeen täysin. Sen tilalle onkin tullut iso annos intensiivistä opiskelua, kouluhommia ja tulipa siinä sivussa opeteltua myös ajamaan autolla! Päätin vihdoin näin kolmenkympin kynnyksellä ottaa itseäni niskasta kiinni, ilmoittauduin autokouluun ja niin tuli reilussa kuukaudessa ajokortti taskuun. Yllättävän väsyttävää onkin ollut, kun päivät ovat venyneet pitkiksi ja koko ajan on opittava uutta. Mutta yksi etappi on siis takana ja toki harjoittelu jatkuu nyt omatoimisesti. Jännittävää on, kun nyt yhtäkkiä monen autottoman vuoden jälkeen saankin istahtaa auton rattiin ihan luvan kanssa. Uutta ja vähän outoakin se on, joten toivottavasti kaikilla kanssa-autoilijoilla on malttia riittävästi, kun minä vielä opettelen liikenteessä :) Varmuus siihenkin hommaan taitaa tulla vasta ajan kanssa, eikä oikotietä onneen ole. Mutta aika mahtavaakin, kun ihan itse voin kuljettaa itseni paikasta a paikkaan b. Ihan juuri silloin kun itse haluan. Tuntuu vähän niinkun aikuisemmalta ja itsenäisemmältä. Aika hauskaa, että vielä tässä iässä voi saada tällaisia fiiliksiä :) En pistä pahakseni.

Hommaa ja pitkiä päiviä on siis riittänyt, joten energiaa blogin pitämiseen ei yhtäkkiä löytynyt ollenkaan. Samalla aloin pohtia blogin kohtaloa, jatkaako vaiko eikö? Jatkaako samanlaisena vain aktivoitumalla uudelleen vai pitäisikö jotain muuttaa? Aloitanko kokonaan jotain ihan uutta? Jonkinlaista muutosta aloin tähän hommaan kaivata. Ehkä vähän isompaakin. Jonkin aikaa olen pohtinut myös kieliasiaa, pitäisikö varovaisesti kokeilla kirjoitella muutama sana myös på svenska? Nykyään arkeni kuluu nimittäin melko suurelta osin myös toisella kotimaisella, sillä olen kotiutunut vahvasti ruotsinkieliselle paikkakunnalle ja opintoni teen ruotsiksi. Siispä myös uudet ystävät ja tuttavat uudella kotipaikkakunnalla alkavat olla  suurelta osin ruotsinkielisiä. Ja ehkäpä jossain ruudun toisella puolen saattaa olla joku muukin kiinnostunut, jolle ruotsinkieli on se ykköskieli ja voisi olla mukava lukea muutama sana omalla äidinkielellään. Olisi siis kiva kirjoittaa jotain heillekin. Oma ruotsinkieleni ei missään nimessä ole täydellistä eikä lähentele kaksikielisten tasoa. Mutta kun tähän hommaan on ryhdytty ja yritetään pistää toinen kotimainenkin kuntoon, niin eiköhän pistetä sitten kunnolla itsensä likoon.

Siispä täällä luovan tauon aikana onkin myös työstetty ihan uutta blogipohjaa. Blogi uudistuu täysin, muutan uuteen osoitteeseen, blogi saa uuden nimen ja jatkan vähän uudella otteella, lisäämällä  mukaan hitusen molempia kotimaisia kieliä - jännityksellä katsotaan mitä siitä tulee :) Kultasepänalan opinnot ovat täyttäneet niin isosti arkeni, että varmasti se myös näkyy enemmän blogissakin. 

Uusi blogi avautuu siis pian ja uusia juttuja on tulossa. Kerron vielä täällä, kun uudet sivut ovat auki. Toivottavasti jatkatte matkassa mukana :) Jos tästä heräsi ajatuksia tai jollakulla on minulle hyviä vinkkejä muutoksessa ja uusien kuvioiden aloittelussa, niin kaikki on lämpimästi tervetullutta, pistä kommenttia tai heitä sähköpostilla! Siispä kuulemisiin! :)

Laura

P.S. Joku on saattanut huomatakin, että Instagramista minut löytää nykyisin nimellä @madebylauraelina, tervetuloa sinnekin!

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Winter Wonderland




Jottei lomapäivät ihan pelkäksi löysäilyksi menisi, niin onhan sitä käyty vähän nauttimassa talvisista maisemistakin. Tältä kaunis Tammisaari näytti vielä alkuviikosta. Varsinainen Winter Wonderland.

Tutut maisemat saivat lumipeitteen ja kaupunki täyttyi juuri sopivasti jouluntunnelmasta. Vaikka täällä onkin kaunista aina ja olin mielessäni jo melkeinpä luopunut valkean joulun toivosta, saimme kuin saimmekin lähes täydellisen valkean joulun myös tänne etelään! Rannat näyttävit uskomattoman upeilta, veneetkin on koristeltu jouluvaloin. Värikkäät puutalot näyttävät entistä kauniimmilta hennon valkeassa lumipeitteessään.




Sitten lumet katosivat yhtä äkkiä kuin tulivatkin. Mutta tänä aamuna herättiin taas maa valkoisena. Meri tosin virtasi vapaana, mutta jos säätiedotuksia on uskominen, talvi tekee vielä paluun. Minä ainakin toivon, että hetken saamme vielä nauttia ihan oikeasta talvesta. Kaipaan myös niitä kirkkaita ja aurinkoisia kevättalven kirpsakoita päiviä. Silloin tämä maisema tarjoaakin varsinaista valoterapiaa synkän syksyn jälkeen. Ja sitten voidaankin alkaa odottaa kevättä saapuvaksi.

keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Tervetuloa 2015


Näin uuden vuoden kynnyksellä on kai tapana muistella mennyttä vuotta. Selailin koneelta menneen vuoden aikana räpsittyjä kuvia ja totesin, että tämä kuva taitaakin kuvata kulunutta vuotta aika hyvin. Muuttolaatikko. Vuosi oli tosiaan täynnä muutoksia. Tavallaan vuosi oli karu, eikä aina täynnä onnea tai aihetta skoolailuun. Välillä tuntui, että voisi vaan heittää hanskat tiskiin. Kuitenkin väliin mahtui myös niitä onnen hetkiä ja arjen pienten ilojen fiilistelyä. Ja onneksi isoja muutoksia on uskallettu tehdä. Alkuvuodesta, kun ihmettelin kukkivaa rosmariiniamme ja kotikaupungissa nostettiin kuulemma perunoitakin tammikuussa, heitinkin vähän pilke silmäkulmassa, että jos näitä merkkejä on uskominen niin mikä tahansa on mahdollista! Enpä silti niitä sanoja rustaillessa osannut ajatella kuinka tämä vuosi päättyy. Uudessa kotipaikassa ja uuteen ammattiin opiskellessa, uutta kieltä opetellessa. Kaipa se niin on, että jos pajunkissojakin näkyy tammikuussa niin melkein mikä tahansa on mahdollista...





Helmikuussa ihailin harmaata, mutta niin kaunista kotikyläämme. Vaikka arki välillä tuntui väsyttävältä, arjen luksusta oli kantaa puut sisään ja sytyttää takkaan tuli. Tai sytytellä lumilyhtyihin tuli takapihalle. Naapurikin kiitti tekstarilla, että sytytettiin kaunis kynttilämeri :)





Ja niin se tuli taas kevät harmauden keskelle. Luonto kukki ja minä ryhdistäydyin (ja sitten taas laiskistuin) monta kertaa lenkkeilyn suhteen. Puitteet kylän hiekkateineen ja metsäpolkuineen olivat mitä parhaimmat.

Sitten pakattiin taas tavarat ja otettiin muutamat muuttokahvit uuden kodin tyhjällä lattialla.



Kotiuduttiin uuteen paikkaan ja taas ihailtiin ihmeellisen kauniita maisemia.

Tästä pöydästä tuli uusi työpöytäni ja lähes päivittäinen näkymä. Sormet likaisina ja pienillä haavoilla opeteltiin uutta. Ja ihan hurjan paljon on opittukin. 




Jopa jouluksi pukinkonttiin syntyi pajalla jotain pientä. Ja into kasvaa kasvamistaan. Suunta tuntuu siis varsin oikealta. Ja jos vuosi päättyy näin leveissä hymyissä, niin voin kaikenkaikkiaan olla ihan tyytyväinen kuluneeseen vuoteen. Toivotaan tulevasta vuodesta onnellista, joskaan en pistä pahakseni jos se osaltani olisi edes hiukan tasaisempi kuin edellinen. Hauskaa uutta vuotta!


tiistai 30. joulukuuta 2014

Täydellisyyden tavoittelija vaihtoi vapaalle




Kerronpa teille jotain itsestäni. Olen aavistuksen perfektionisti. Jotkut teistä ehkä sen tietävätkin (osa toteaa, että tuo aavistuksen tarkoittaa "aavistuksen"). Tämä piirteeni tulee esiin tietyissä asioissa ja toisaalta joissain asioissa osaan ottaa sopivan rennosti ja huolettomasti. Kuluneena syksynä olen huomannut olevan jopa enemmän täydellisyyden tavoittelija, kuin muistinkaan. Kädentaidon ammattiin opiskellessani haluaisin lopputuloksen olevan aina täydellinen (myös siis heti ensimmäisellä kerralla). Haluaisin, että koti näyttäisi ihanalta ja siistiltä, mutta kotoisalta, juuri niin kuin ihanissa sisustusblogeissa tai -lehdissä. Haluaisin, että tarjolla olisi aina maittavaa, itse tehtyä, hyvää ruokaa. No, eihän se nyt niin vain aina mene. Ja ehkä ihan hyvä niin. Virheitä on hyvä tehdä, jotta oppii. Koti on paikka jossa saa - ja pitää elää, siispä on järjetöntä, että kodin pitäisi näyttää aina kuin otokselta suoraan sisustuslehden sivuilta. Joskus on ehkä parempi hetkeksi sulkea silmät lattialla vilistäviltä villakoirilta ja ottaa vaikka lasi viiniä, nostaa jalat pöydälle ja hengähtää hetki. Ja jos joskus ei jaksa laittaa ruokaa, ja "sortuu" tilaamaan pizzan, sekin on ihan ok. 

Mutta helppohan se on sanoa toiselle, että ei se haittaa, jos kaikki ei ole ihan tip top. Ota rennosti vaan. Ja älä nyt jostain joulusiivouksista stressaa, kyllä se joulu sieltä tulee. Neuvominen on jotenkin kumman helppoa. Ja ymmärrän toisaalta tämän ajattelutavan jopa ihan järjellä. Niinhän se onkin, turha stressata, vatsahaavan siitä korkeintaan saa. Mutta jostain syystä näiden neuvojen noudattaminen on sittenkin aina ollut aika vaikeaa minulle itselleni.

Jotenkin tänä jouluna - ja joulun alla tämä moodi on kuitenkin löytynyt yllättävän hyvin. Olen kai pikkuhiljaa alkanut oivaltaa, että se stressaaminen ihan oikeasti kannattaa jättää vähemmälle.  Usein asiat menevät omalla painollaan (ja vähän "to do" -listoja laatimalla) paremmin kohdilleen. Paistoin jopa joulukinkun ensikertaa eläessäni! Ja voi kuulkaa minkä stressin siitäkin olisi voinut saada aikaiseksi (ja eipä se todellisuudessa kovin kaunkana ollutkaan). Mutta yritin takoa päähäni, että jos se menee ihan pieleen, niin saadaanpahan ainakin hauska tarina kerrottavaksi, mitä kävikään ihka ensimmäiselle joulukinkullemme. (Ja varasuunnitelmana tiesin, että anoppi tuo joulupöytään myös kalkkunaa, joten nälkäisiksi emme jää). Ja siis kinkustahan tuli sittenkin oikein hyvää.

Siispä tämän moodin löydyttyä lopputuloksena olikin aivan ihana joulu ja superrentouttava joululoma! Joulusiivoukset ja -valmistelut otettiin rennolla otteella, tehtiin yhdessä, eikä turhia pingotettu. Riidoilta ja stressinpurkauksilta vältyttiin lähes täysin. Kuusi kannettiin sisään ja koti koristeltiin hillitysti. Herkkuja on syöpötelty ja tunnelmoitu kynttilänvalossa. Aamut on venyneet lähes poikkeuksetta pitkiksi ja sänky pedattu aikaisintaan puoliltapäivin. Ja mikä parasta, loma ei ole vielä edes loppu. Siispä otetaan rennosti, tässä vähän mallia, jos muillakin on haasteita löytää sopivaa moodia.



Rentouttavaa lomanjatkoa muille lomailijoille, ja jos arki on jo koittanut, otetaanhan ilo irti myös niistä vapaista hetkistä arjen lomassa :)

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

3. adventti



Tänään sytytettiin kolmas kynttilä, aamupala katettiin melkein puoli kaksitoista, keitettiin kahvia ja nostettiin piparipurkki pöytään. Hitaat sunnuntaiaamut ovat melkein parhainta mitä tiedän. Radio soi, eikä ole kiire mihinkään.

Rentoa sunnuntaita ja hyvää 3. adventtia!

torstai 11. joulukuuta 2014

DIY Joulukalenteri ja joululahja-ajatuksia




Tätä oli tarkoitus fiilistellä vähän myös täällä blogin puolella jo aikaisemmin. No, parempi kai myöhään kun ei milloinkaan. Joulukalenterin luukkuja onkin tänä vuonna saatu jo availla aika monta, mutta 13 odottaa vielä avaamistaan. Vaikka meillä elellään kahden aikuisen taloudessa, on joka vuosi kiva jännätä vähän lapsenmielisesti mitä seuraavasta joulukalenterinluukusta paljastuukaan. 

Useimmiten meillä on ollut aivan perinteinen kuvakalenteri, mutta tänä vuonna askarreltiin kalenteri pienistä pussukoista tyhjälle eteisen seinälle. Kalenteri syntyi hyvin rennolla otteella, sisältöön paneuduttiin tällä kertaa hiukan enemmän. Ensin ajattelin itse hankkia pussukoihin jotain pieniä yllätyksiä, mutta totesin, että onpa aika tylsää jos tiedän kaikki  luukut entuudestaan. Ilokseni myös taloutemme miesedustus innostui ideasta, kun ehdotin että jaetaankin luukut puoliksi. Ja nyt meillä on joka toinen aamu yllätys toiselle ja joka toinen toiselle! Ja joka aamu on yhtä hauskaa jännittää mitähän sieltä luukusta tänään tulee. Kalenterista on löytynyt vähän herkkuja, vähän jotain pakkassäässä lämmittävää, arpoja, lottokuponki (harmi, ettei se 7 oikein tänne nyt osunutkaan - mutta ties mitä on vielä tulossa :)) sekä aineettomia pieniä elämyksiä tai palveluksia. 

Ja siinäpä mielestäni hyvä ajatus pohdittavaksi viime hetken lahjaongelmien kanssa painiville - aineettomat lahjat ja elämykset. Tavallaan aika kulunut lahjavinkkihän tämä on, mutta useimmiten aika toimiva - ainakin meille aikuisille, joilla on jo kaikkea. On jotenkin ikävää hankkia tavaraa vain sen takia, että joku lahja on hankittava. Ja vielä ikävämpää, jos se ei olekaan lahjansaajalle mieluinen vaan jää lojumaan kaapin pohjalle. Joskus kiireessä ja stressissä haluamattaankin tuntuuu näin käyvän. Kuitenkin joulunajassa - ainakin minulle - on kyse yhdessäolosta, rentoutumisesta, hyvästä ruuasta nauttimisesta ja hyvästä mielestä. Siispä miksei antaa lahjaksi jotain kivaa yhdessä tekemistä, elämystä, kokemusta tai vaikkapa palvelusta. Vie kaveri keilaamaan, rakas kylpylään ja illalliselle tai jos budjetti on tiukalla, tarjoa vaikka siivousapua tai kokkaa kunnon illallinen itse. Mielikuvitus töihin, niin lahjavaihtoehtoja löytyy varmasti jokaiseen tilanteeseen ja jokaiseen budjettiin sopivaksi. 

Ja kyllä se kuitenkin niin on, että aion hankkia vähän myös niitä aineellisia lahjoja tänäkin vuonna. Mutta toivottavasti monta lahjaa löytyisi täältä lähiseudulta, huomenna haetaan jouluntunnelmaa kivenheitonpäästä vanhastakaupungista sekä torilta Tammisaaren joulumarkkinoilta. Kyllä se joulu sieltä taitaa tulla.